Näin tokaisi eräs salinero, kun minut esiteltiin hänelle. Tarkoittaa siis “tuoretta lihaa kylässä”. Tämä kuvaa aika hyvin miespuolisten, nuorten, naimattomien kyläläisten suhtautumista minuun. Kaikki ovat todella ystävällisiä ja olisi mukava tutustua heihin, mutta en uskalla vastata myöntävästi mihinkään kutsuun, etten vahingossa tule luvanneeksi mitään (esimerkiksi meneväni naimisiin jonkun kanssa). Täällä vaaleuteni ei aiheuta niin törkeitä reaktioita kuin Chilessä, siinä mielessä on miellyttävämpää.
On tästä tietysti jotain iloakin. Yksi iltapäivä eräs poikarukka kiikutti minulle tänne toimistoon teetä ja ihanan juustopasteijan pyytämättä, ihan vain ilahduttaakseen. Muutenkin toimistoni ovi käy lähes jatkuvasti ja minulla on täällä seuranani vaihteleva kokoonpano ihmisiä. Myös erilaiset kierrokset lähiympäristössä ja –kaupungeissa ovat suosittu tapa ilahduttaa minua. Lisäksi aion nyt kyllä käyttää erästä ihalijaani hyväkseni ja opetella ajamaan isoa pick-upia näillä kauniilla, mutta mutkaisilla ja pomppuisilla vuoristoteillä.
Lounaspöydässä keskustelimme siitä, tuleeko seuraava (sanoin, että olen naimisissa ja jo kahden lapsen äiti) lapseni olemaan puoliksi ulkomaalainen vai ei. Kiusallista. Muutenkin ihmiset keskustelevat täysin avoimesti tulevista aviomiehistäni. Kiusallista ja ärsyttävää. Kai tähän pitäisi suhtautua vain kiusoitteluna, mutta kun kaksi kolmesta aiemmasta suomalaisvieraasta on nyt naimisissa salineron kanssa, ei paljoa naurata.
Ärtynyt Aurora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti