Viime päivinä ja viikkoina elämäni on ollut hyvin vesipainotteista. Salinaksessa on satanut lähes taukoamatta jo yli viikon: ikkunat ovat jatkuvasti huurussa, vaatteet ovat kosteita, pyykki ei kuivu millään ja musteen tahrimat paperit menevät ruttuun. Sade ei edes ole mitään pientä tihuttelua, vaan vettä tulee oikein taivaan täydeltä. Eräänä aamuna unen pöpperössä ihmettelin miten jonkun suihkuttelu kuuluukin niin selvästi. Vähän herättyäni tajusin, että sateestahan tässä on kyse! Aivoni (vai olikohan kyseessä jokin alkukantainen vaisto) antoivat välittömästi komennon pysyä tiukasti sängyssä hukkumisvaaran vuoksi. Näiden sateiden takia kylän kadut ovat muuttuneet mutaisiksi poluiksi ja katuja laskettelee varsinaisia jokia, joiden yli hyppiminen on haastavaa mutaisen maan liukkauden takia. Suhtaudun jo aika rennosti vuotaviin kattoihin sekä lätäköihin sisätiloissa, esimerkiksi työpöydälläni. Kunhan läppärini ei ole kyseisessä lätäkössä.
Sateenvarjot ovat nousseet arvoon arvaamattomaan ja kiikutan omaani joka puolelle. Ehdin jo hävittää yhden sateenvarjon ja olisi syytä ostaa muutama lisää varalle, mikäli hävitän nykyisenkin. Kumisaappaat ovat myös hankintalistallani, sillä ne ovat ainoat järkevät jalkineet näihin keleihin. Olen nähnyt oikein kivoja, toimivannäköisiä kumppareita, jotka varmasti sopivat Suomenkin oloihin. Enää täytyy selvittää mistä näitä jalkineita saisi ostettua.
Salinaksen joki on muuttunut valtavaksi, villiksi virraksi, joka tulvii urastaan. Matka Guarandasta Salinakseen kesti tupla-ajan, kun Flavio pysähteli jatkuvasti napatakseen kuvia tästä ihmeestä. Vitsailimme työkavereideni Janethin, Glendan ja Pamelan kanssa, ettemme ikinä pääse pois rannikolta, mikäli vesi tekee näin suuren vaikutuksen Flavioon. Matkaa Guarandaan hidastavat myös pienet maanvyöryt, joita runsaat sateet ovat aiheuttaneet. Tiet ovat nyt hyvin vaarallisia muille kuin paikallisille, sillä mutkan takana saattaa odottaa ihan mitä tahansa: kaatunut puu, koko tien katkaissut maanvyöry tai lehmä. Palatessani Bañosista Pepe tuli hakemaan minut Guarandasta ja sain ajaa osan matkasta takaisin Salinakseen. Oli vähän eri asia ajaa valtavaa pick-upia kuin Hippiäistä, Antti-Oskaria tai edes Mybiä! Mutta oli hauskaa! Kunnes melkein onnistuin ajamaan auton valtavaan maanvyöryyn, joka katkaisi koko tien. Pimeä tie, sateinen keli ja silmälasit rinkassa ei ollut hyvä yhdistelmä. Täytyi olla ihan eri tavalla tarkkana ajaessa, kun kapealla tiellä on yhtäkkiä suuria kiviä sekä maakasoja, ja tiellä kulkee ihmisiä, eläimiä ja autoja ihan miten sattuu.
Viikonlopun vietin myös vetisissä merkeissä Bañosissa (baño = vessa, kylppäri; bañarse = käydä suihkussa, kylpeä). Kyseessä on siis pieni kaupunki (turistirysä), jonka vetonauloja ovat kuumat lähteet ja vesiputoukset. Altaille asti en päässyt, mutta vesiputouksia kävin ihailemassa kuten jo kerroin.
Funorsalin naiset ja Flavio Durán. Pamelan sylissä hänen kuusikuukautinen poikansa, jonka aion tuoda mukanani Suomeen.
Toisenlaisiakin suihkuja olen ottanut. Eräs Funorsalin työtekijä, Lucita, on raskaana ja pidimme hänelle pienet Baby Shower –juhlat. Toimme kaikki jotain pientä syötävää, leikimme hieman ja kuuntelimme äitien kokemuksia raskausajasta ja lapsista. Oma kontribuutioni tähän keskusteluun oli aika vaatimaton. Janeth urheasti teki parhaansa häätääkseen kaikki Funorsalin miespuoliset, herkkujen paikalle houkuttelemat työntekijät pois juhlistamme, mutta lopulta vietimme Baby Showeria yhden miespuolisen vahvistuksen läsnä ollessa. Emme Yolandan kanssa uskaltaneet jälkikäteen kertoa Flaviolle, että toinen Flavio oli päässyt mukaan illanviettoomme, sillä hän oli niin närkästynyt porttikiellostaan.
Näiden vetisten kokemusten lisäksi jatkan taisteluani Ecuadorilaisten suihkujen kanssa. Osaan jo aika hyvin hallita suihkun veden lämpötilaa Salinaksessa, mutta Bañosin hostellissa oli taas aivan omat haasteensa. Veden lämpötilan äkillinen vaihtuminen aiheutti naurunpurskahduksia, kun huonetoverini ja minä vuorollamme kiljahtelimme suihkussa polttavan kuuman tai hyisen kylmän veden alla. Maanantaiaamuna Salinaksessa ei tullut lämmintä vettä ja suihkussa käyminen ei näin ollen ollut (ainakaan minulle) vaihtoehto. Onneksi oli puhdistusliinoja! Niillä peseytyminen on tosin haastavaa, koska en halua, että jääkalikkakäteni koskevat paljasta ihoa, eikä lopputulos myöskään ole kovinkaan raikas. Hiki on tosin täysin tuntematon käsite näillä korkeusasteilla ja kaikkien vaatekerrosten alta tuskin haistaa mitään, joten suihkun väliin jättäminen ei aiheuta kovinkaan suurta ahdistusta. Vaatteidenvaihto on kylmyyden takia aivan oma taitonsa täällä: olen supernopea ja selviän siitä ilman käsi-iho kosketusta. Tämä taito on tarpeen, sillä käteni ovat jatkuvasti aivan jäiset. Kättelen päivän aikana useita henkilöitä ja joka kerta kädenpuristustani seuraa pieni ulvahdus. Oma ovela ansani J
Onneksi en ole sokerista!
Aurora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti