Olen niin innoissani etten saa nukuttua vaikka takana on melkein 13 tunnin työpäivä ja huomenna edessä samanlainen. Pidin tänään (tiistaina, tekstin laitan blogiin keskiviikkona) ensimmäistä kertaa yksin JES tunnin ja olin tunnin jälkeen purskahtaa itkuun, koska olin niin iloinen ja tyytyväinen oppilaiden suunnitelmista ja innostuksesta. Olin kuin jokin typerä emoeläin, joka hykerteli innostuneena. Olen niin tyytyväinen ja iloinen, että myös seurustelin iloisesti ja ystävällisesti serkku-pojan kanssa, joka jostain syystä onnistuu aina tupsahtamaan paikalle juuri silloin, kun olen keittiössä iltateellä töiden jälkeen. Kumma sattuma.
Kurssin päätöstehtävänä on kirjoittaa liiketoimintasuunnitelma. Vielä eilen olin aivan tuskissani, kun tuntui ettei tästä tule yhtään mitään, mutta tänään asiat ovat jo aivan toisin! Oppilaat keksivät hienon suunnitelman, koko yhteisön yhteisen hankkeen, joka kuulosti mielestäni oikein lupaavalta. Vaikka he tarvitsevatkin vielä kovasti rohkaisua ja varmistusta, niin nyt he ovat jo paljon itsevarmempia ja ovat oivaltaneet monia asioita. Oli ihana nähdä kuinka he innostuivat ajatuksesta ja pohtivat yhdessä erilaisia vaihtoehtoja. Lisäksi minusta tuntuu, että olen nyt saavuttanut heidän luottamuksensa –huolimatta siitä, että he joutuvat korjaamaan kielivirheitäni ja arvioitani esimerkiksi kanojen kasvatukseen liittyen. Näille on kuitenkin hyvä nauraa yhdessä ja samalla haluan osoittaa, että apua voi pyytää ja myöntää omat puutteensa. Ja toivon heidän huomaavan, että minäkin opin heiltä.
Olen todella ylpeä oppilaistani!! Täytyi heti lähettää äidille ja isille ja Sessille viesti, anteeksi jos herätin.
Innostunut Aurora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti