lauantai 15. tammikuuta 2011

Tierra sudamericana bajo los pies


Terveisiä elämäntäyteisestä Quitosta!

Saavuin Ecuadorin aikaan aamuyhdeksältä Quiton lentokentälle ja soljuin läpi passintarkastusten ja matkatavarahihnojen. Taksilla hurautin hostellille ja ystävällisten asukkaiden avustuksella sain jopa järkyttävän tavaravuoreni hilattua 5. kerroksen respaan ja sitten 4. kerroksen huoneeseeni.

Lennot sujuivat oikein hyvin, yllättävän kivutonta oli istua 4,5+12+0,5 tuntia koneessa. Ilokseni Madrid-Guayaquil väli oli Lan Ecuadorin operoima: oikeat ruokailuvälineet ja oma näyttö! Jee! Meno oli varsin eteläamerikkalaista jo Madridin lentokentällä ja koneeseen ahtautuivat perheet valtavine nyssäköineen. Lentohenkilökunta oli yllättävän rauhallista, vaikka ihmiset loikkivat penkeiltään ylös-alas, hyvä ettei sentään nousukiidon aikana. Kone oli tosiaan aivan täynnä suloisia ecuadorlaisia lapsia, jotka olivat hieman vähemmän suloisia huutaessaan, toisistaan innostuen, kuorossa koko alkumatkan ajan.


Quiton vanha kaupunki on varsin kaunis, saasteet tosin häritsevät hieman. Liikeenne on täydellisen kaoottista ja meno kaduilla aika värikästä. Quitossa on noin kaksi miljoonaa asukasta ja kaunis vanha kaupunki on tyystin erilainen kuin uuden alueen pilvenpiirtäjät ja muut liiketilat. Viikonloppuna puistot olivat täynnä paikallisia, jotka leikkivät ja pelasivat ja nauttivat auringosta. Aurinko todella paistaa korkealta ja kovaa. Kiirehtiessä täytyy olla varovainen, sillä korkeus tuntuu nopeasti. Kai tähän pian tottuu :)


Hostelli on todella viehättävä kauniine kattoterasseineen. Iltaisin on kiva syödä täällä ja jutella muiden matkailijoiden kanssa. Onnistuin kaksi päivää salaamaan kansallisuuteni kahdelta suomalaiselta pojalta. Oli ihan hyvä päätös, sillä kun se selvisi heille, he puhuivat pelkkää suomea huolimatta muista, jotka eivät tietenkään ymmärtäneet sanaakaan. Kiusallista. Muuten on ollut mukava tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti