Pakko kirjoittaa nyt nopsasti lyhyt teksti. Meidän toimistoomme tuli hetki sitten kaksi miestä pyytämään apua, sillä heidän kotitalonsa olivat palaneet yöllä. Palossa tuhoutui neljä taloa, onneksi kaikki asukkaat pääsivät ulos ja ovat kunnossa. Lapsia toisella miehistä on 7 ja näillä siis jäljellä vain päällä olevat vaatteet, kaikki muu paloi. Kolme perhettä on nyt täysin vailla kotia ja omaisuutta. Tulee niin voimaton olo, täällä kyllä heti alettiin organisoida apua, mutta menetys on niin valtaisa. Ihailen suunnattomasti miesten asennetta. He tulivat täysin tyyninä pyytämään apua ja pysyivät rauhallisina kertoessaan menetyksestään. Heidän toimintansa ja asenteensa herätti minussa valtavaa ihailua. Elämä Suomessa tuntuu niin kovin helpolta ja etuoikeutetulta ja silti itsekin olen hermostunut ja itkenyt ties minkä turhuuden takia. Sain taas hieman lisää etäisyyttä tarkastella omaa elämääni sekä asennettani ja olla kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on ja kuinka hyvin asiani ovat. Tällä hetkellä saatoin auttaa antamalla vaatteita, en oikein tiedä mitä muuta voisin tehdä. Vaatteet ja ruoka sekä muut välttämättömyydet helpottavat ainakin hieman nyt ensimmäistä tarvetta, jotta perheet pääsevät eteenpäin ja jaksavat alkaa rakentaa ja organisoida elämäänsä uudestaan.
Aurora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti